
Nyt kun Taki on märehtinyt esteiden oikeaoppisen suorittamisen, sillä on aikaa keskittyä nopeuteen.
1) Itseä ihmetytti kovasti se, miten laaja ääniskaala Takilla on. Roudatessani agilityesteitä kentälle Taki kitisi ja vikisi itsekseen, koska olin jättänyt sen odottamaan pidemmälle mistä ei nähnyt minua. "Kai nyt saan ilmaista mielipiteeni jos jokin ei minua, itse täydellisyyttä miellytä! Kuulitko? Tule hakemaaaan!" Ensimmäinen merkki siitä, että alkanut lämmetä agilitylle. Vinkui kentälle, mitä ei aiemmin tehnyt.
2) Tulin noutamaan surkean piipittäjän kentälle. Kiskoi kuin höyryveturi arvokkaan kävelyn sijaan. Toinen merkki. Omaa vuoroa odotellessa ei kuitenkaan (onneksi) vikissyt, varmaan siksi että olin hihnan toisessa päässä ja olisin huomauttanut siitä. "Typerä emäntä, ei saa sanoa vastalauseita".
3) Tuli meidän vuoro. Ensin harjoiteltiin keppejä, puomia sekä keinua ja A-estettä. Taki oli innoissaan päästessään irti ja kepit menivät
ensimmäistä kertaa täydellisesti! Kolmas merkki. Hölkkäsin vierellä kun Taki pujotteli, eli en ohjannut kädellä laisinkaan. Meni ihan itse. Ohjaaja sanoi, että ollaan selvästi harjoiteltu keppejä.
4) Puomi, kuten myös keinu, mentiin vauhdilla.

En ole tottunut vielä Takin vauhtiin, sillä se oli niin hidas alussa. Neljäs merkki, "mutkat suoriksi!". Lopulta oli radan vuoro. Mentiin suht pitkä rata.

- Otan hihnan pois, Taki ei meinaa pysyä villahousuissaan.
- Kävelen ensimmäisen esteen ohi, ja asetun asentoon.
- Ensimmäinen hyppykäsky...
- ...ja koira menee jo jossain kaukana. :'D
Hmmhmm, ohjaajana olen aika surkea. Taki otti kaiken ilon irti virheistäni, se meni putkea itse, pysähtyi tapittamaan ivallinen ilme kasvoillaan. "No, alatko tulla sieltä?!"

Keinu vedettiin kovaa, koski hädin tuskin maata kun ohjus sinkosi eteenpäin.
Ensi viikolla, viimeisten treenien sijaan, on kai epäviralliset agilitykisat kaikille agilitytreenejen jäsenille (siis ihan kaikille, ei vain alkeiskurssilaisille). Ainakin niin luulen.
Saa nähdä uskallanko mennä. :') Taki on huippuhyvä agilitykoira tällähetkellä, ohjaaja taas... Tarvitsen todella todella paljon ohjausta!
Ilouutisena se, että pääsen mitä luultavimmin kyydissä talvitreeneihin! Juhuu, hyvä juttu! Jää muuten ärsyttämään tämä surkeus toimia nopeasti. B)
Mutta mutta, agilitytulevaisuus Takin näkökulmasta näyttää valoisalta!

Minä näytän mitä luultavammin tältä kisojen jälkeen (jos menen).
Kuvat yhdestä lempikirjoistani: Agilitykoiran koulutus (Mary Ann Nester). Kuvien piirtäjä: KimBlundell.
ps. Mentiin sittenkin medi-luokkaan. Taki on sentin liian korkea mennäkseen mineihin. ;) Ehkä hyvä näin, sillä Taki menisi muuten vielä lujempaa kun esteet olisivat matalalla. Medi on ihan hyvä meille.