Heips!

Kylläpä aika menee nopiaan, kohta on jo kesäkuu! Huh!

Meillä on ollut aika hiljaista viimeiset pari viikkoa. Agilityyn tai tokoon ei viime viikolla päästy huonon sään ja omistajan koeviikon vuoksi.
Kotona ollaan kuitenkin agilityä treenattu omalla radalla ja pujottelu alkaa sujua todella hyvin! Kunpa treeneissäkin menisi yhtä hyvin, siellä Taki tuppaa vähän lusmuilemaan. :)

Toivotaan että huomenna ei ole huonoa säätä että pääsisi taas agilityyn!Loppuun vielä veikistelyilme, jollaisen näkee aina kotiin tullessa. :)

ps. Mennään ehkä neitosen kanssa Roturaceen kokeilemaan miten lujaa kippura pääsee. ;)

Ja hop!

Tänään oli ensimmäiset agilitytreenit Takin kanssa! Todella hyvin meni, Takin mielenkiinto pysyi yllä edes jotenkin ja neiti oppi nopeasti. Eikä välittänyt muista koirista. ;)
Vauhtia pitäisi vain saada lisää, mutta se tulee ajan kanssa. Juoksujen jälkeen ei ole energiaa heti, mutta odottakaas kun päästään vauhtiin! :D

Missä kaikki kommentoijat ovat? xD

Visiitti Lahdessa

Käytiin Takin kanssa moikkaamassa Ganon-shibaa, tällä kertaa Taki oli mukana. :)
Voi että miten kirpulta Taki tuntui! :O Taki mahtui melkein kävelemään Ganonin vatsan ali, onko moista nähtykään! :'D

Neiti oli junassa todella nätisti, vähän tuhahteli lähellä olevalle cockerspanielille.
Ganon ja Taki tulivat todella hyvin toimeen, odotin että Taki on juoksujen jälkeen hieman akkamainen. Mutta yllätys oli suuri ja leikki oli vauhdikasta. Vaikka kokoeroa oli melkoisesti! On se Taki todellakin miniatyyrishiba.

Kesäpäivä match showssa

Aurinko porottaa ja mittari näyttää yli kahtakymmentä plusastetta. Huh huh!
Itse en hirveästi kesästä pidä: liian kuuma ja erilaiset öttömönkiäiset heräävät kiusaamaan.

Taki ajattelee varmaankin samaa. Jos on liian kuuma, ei voi tehdä mitään.
Mutta käytiin match showssa tänään, polttavasta helteestä huolimatta (eilen ehdin jo käräyttää nahkani). Alkoi taas harmittaa kamalasti: Taki oli kuin enkeli, mutta siitä huolimatta ei pärjännyt yhtään. Tuomarit eivät pidä Takista, toissa mätsärissäkin minun ei tarvinnut edes seisottaa Takia kun tuomari jo antoi sinisen nauhan ja ensimmäisenä hei hei sinisten kehästä. Olin kehässä ehkä kymmenen sekuntia.

Näyttelyt eivät selvästikään ole meitä varten. Taki ei ole niin edustuskelpoinen että pärjäisi näyttelymaailmassa. Mitä järkeä maksaa maltaita siitä, että menee hakemaan jostain näyttelystä keltaisen nauhan ja ei-niin-hyvän arvostelulapun. Saa jäädä mätsärit ja näyttelyt. Otan Takin ensimmäistä kertaa agitreeneihin ylihuomenna. :)

Nätti käytös ei pelastanut meitä. P:Ilme on jo alussa tosi surullinen. Vaikkei vielä oltu edes saatu nauhaa, ehkä aavistin jo miten käy. :P

Olen alkanut vähän aikaa sitten pohtimaan, mitä tarkoittaa sana harrastus koiramaailmassa. Onko näyttely harrastus? Siinähän menestyminen riippuu täysin tuomarista, miksi silti joillekin ihmisille se on kaikki kaikessa? Tuntuu välillä, että koiraa katsotaan vain näyttelytulosten perusteella. Eihän niistä selviä ollenkaan, millainen koiran oikea luonne on: yleensä niin vauhtihirmu Taki muuttui mätsärissä todella passiiviseksi. Monesti ollaan vähän hämmästelty miksi en koskaan mene näyttelyihin Takin kanssa. Mutta tarvitsenko muiden kommentteja pitääkseni koirastani?

Sentään match show tuomarimme sanoi, että Takilla on mahdottoman tiheäkarvainen turkki. Sanoi siis positiivisessa mielessä sentään. :>

Hyvää kesää kaikille!

Kuulumisia

En ole viikkoon kirjoitellut mittään, joten nyt on aika rustata vähän kuulumisia. Juoksujen aika on aina niin hiljaista, ei ole hirveästi tapahtunut mitään.

Takin juoksujen alusta on nyt kaksi viikkoa kulunut. Enää noin viikko niin ne ovat (ainakin toivottavasti) ohi! Poissa! Taki pääsee juoksuhousuistaan.
Itse en tykkää pitää Takilla housuja, se on kuitenkin suht siisti lukuunottamatta lakanoita tai petivaatteita. Niihin tulee silloin tällöin tippa jos toinenkin, tosin Taki yleensä nuolee niitäkin yrittäen saada tahran pois. Mutta koska Taki nukkuu vanhempieni makuuhuoneessa, on laitettava pöksyt jalkaan.
Taki ei pidä niistä ollenkaan, yllätys yllätys, kuka muka pitäisi?

Taki on myös juoksujen aikana aina masentuneen oloinen. Huokailee ja makaa pitkällään matolla eikä suostu kävelemään hirveän pitkiä lenkkejäkään. Ei jaksa keskittyä mihinkään kun hormonit hyrrää.
Ja kahden viikon päästä viimeistään raahaan sen kokeilemaan agilityä. Saa nähdä mitä käy. :'D

Agilityrataa voi testata kissallakin

Niinkuin otsikko jo kertookin, oli Leevin vuoro testata rataa. :D
Eikun kinkku käteen ja Leevi istuikin jo vieressä kerjäten makupalaa. Olisipa koirakin yhtä helppo motivoida.
Leevi on tunnettu koiramaisuudestaan, se osaa käskyt "istu", "maahan", "tassu" ja "kieri".
Keinulaudasta aloitettiin, se meni oikein sujuvasti:
Mutta sitten hyppy. Leevi ja sen liikakilot, ensin se ei millään jaksanut hypätä, haaveili vain suussasulavaa kinkunpalaa. :'D
Mutta yli siitä mentiin kuin mentiinkin. Wohoo, hyvä miukkis!Lopulta Leevin kiinnostus lopahti ja herra oli jo sitä mieltä että ansaitsee palkkionsa. Sen se tottakai ansaitsikin. ;)

Tällaista meno oli vappuna.
Maailman äänekkäin kissa ja sen hurja meno! (Tosi hurja, löntysteli rataa läpi mun ohjaamana). :)

Kuvat on ottanut pikkuveljeni. Kiitos hänelle! :)