Viimesilaus

Tänään oli viimeiset tokotreenit.

Taas oli jokin yllätysjuttu, viimekerralla tokon jäädessä joulutauolle oli yllätysmöllitoko, nyt oli temppurata. Otettiin aikaa ja 3 parasta palkittiin pokaalein ja 4. sai karkkipussin. :D
Rata oli todella kiva, menin Takin kanssa vain pitämään hauskaa enkä välittänyt ajasta. En tiedä monensiksi tulimme, mutta oli ihan kivaa!

Rata oli kiva, ensin piti lähteä kävelemään suoraan merkkiä kohti lusikka suussa, jossa oli hyytelöä (kananmunia ei jaksettu ostaa) tarkoituksena, ettei ohjaaja kumarru koiraan päin. Koiran piti seurata.
Merkille päästyä lähdettiin juoksemaan oikealle suht pitkä matka hyppyesteelle, jonka koiran piti hypätä molemmin puolin (siis ensin hyppy yli, sitten toinen takaisin).
Hypyltä jatkettiin pujotteluun, muovitötsiä oli tietyn välimatkoin ja ne piti pujotella.
Pujottelusta pisteelle, jossa koira piti jättää maahan makaamaan ja itse kävellä "maaliin". Lopuksi piti kutsua koira luokse ja aika pysähtyi.

Haha, meillä meni itseasiassa todella hyvin! Takin vauhti on vain niin päätähuimaava, se tekee kyllä esteet varmasti, mutta hitaasti. Ei siinä vikaa ole, tekeepähän ne kuitenkin. ;) Kuten agilityssä eräs sanoi, se on shiba, se tekee hyvin tarkasti ja arvokkaasti. Vauhti tulee myöhemmin. Totta! Niin ja kuulin kun ohjaajat/muut puhuivat suorituksemme aikana jotain että: "Mut hei shibaks toi menee tosi hyvin! Tiiättekö sen akitan? Niii! Shiba on samantapainen, pienempi vain mut samallainen jästi..." Jotain tuollaista. :'D

Jokatapauksessa, palkintojen jaot meni sutjakasti ja olin jo lähtemässä kotiin, kun vetäjämme sanoi vielä lopuksi: "Ja haluaisin antaa vielä palkinnon Sannille ja Takille hyvästä seuraamisesta. En tiedä miksi, se on vain niin kiva." Voiiiiiih, olin niin liikuttunut! Kun on kehunut että me ollaan edistytty. :') Ihania ihmisiä nuo tokoihmiset, todella! <3 Saatiin siis sellainen valo, todella hyödyllinen syksyllä kun illalla alkaa hämärtää. :)

Ottivat kuvia suorituksemme aikana, saa nähdä tuleeko niitä minnekään. Jos tulee, linkkaan kyllä tänne meidän hösäilyjä. xD

ps. Ohjaajamme myös sanoi, että Takin liikkeiden sujuvuus on niin päivästä kiinni! Sanoi myös eetä siitä huomaa selvästi, milloin sillä on huono tai hyvä päivä. ;D

Juhannus tuli...

...ja meni.

Vietimme juhannuksen mökillä linnunlaulujen keskellä, tällä kertaa ilman Takia. Taki jäi Ringo-shiban omistajan hoidettavaksi.
Mikä riemu oli tänään nähdä Taki pitkästä aikaa, neljä päivää ilman koiraa tuntuu tyhjältä.
Taki oli kuulema ihan siedettävästi. Tosin se joka yö kaivautui peiton alle herättäen nukkujan. xD Siitä varoittelinkin... Mutta muuten neiti oli kivasti!

Tällähetkellä meillä on joka paikka täynnä karvaa, Taki aloitteli karisuttamaan turkkiaan liiallisesta karvasta. Se onkin hyvä, tämänpäiväinen agilitytreeni jäi väliin, sillä en halunnut lähteä kävelemään päälle kuusi kilometriä 25 asteen helteessä. Johan siinä saa lämpöhalvauksen!
Elokuussa jatkuu taas agility. :)ps. Taki on vihdoinkin alkanut tajuamaan, että sivulle mentäessä pitää istua suoraan! :D Jes!

Kauan odotetut treenikuvat!

(Allekirjoittanut on siis odottanut. :D)
Vihdoin, agilitykuvia. ;) Tämänpäiväiset treenit menivät tosi hyvin! Sää oli todella hyvä ja Taki suostui hyppimään ja sukeltamaan putkeen ilman suurempia kiukutteluja.
Kiitos pikkuveljelleni kuvista ja VIDEOISTA! Olen todella kiitollinen, on vaikea valita tänne kuvia kun niitä on niin paljon. Joten varoitan, kuvia tulee nyt suht paljon.Iloinen agilityhurmuri paistattelemassa päivää! Ensi kerralla onkin viimeinen treenikerta, nyyh. Sitten jäädään kesätauolle, mutta minä jatkan treenausta kotitekoisella radallani! B)

Lopuksi vielä tattararaa, video! Niistäkin oli vaikea valita! :'D Taki menee esteet todella varmasti, ja kyllä se vauhtikin vielä joskus tulee. ;) Ja videon lopussa, jos ihmettelette mitä viskaan koiralle, niin se on lelu. Vinkulelu.

ps. Huomatkaa uusi ulkoasu! Uusi kuva on tulossa reunustamaan otsikkoa, jahka inspiraatio piirtämiseen syntyy.

Let's go wild!

Voi pojat!
Aika on kulunut tosi nopiaan! En ole huomannutkaan, miten on jäänyt blogimerkintöjä tekemättä. :') Mutta älköös huoliko, sain pikkuveljeni värvättyä huomenna kävelemään kanssani 6km Takin agilityharkkoihin kameran kanssa. Materiaalia siis tulossa huomenna! Maltan tuskin odottaa! ;)

Tänään käytiin leikkimässä Ringon kanssa nurmialueella. :D Taki sai viilettää ihan vapaasti siinä, oli ihanaa nähdä kippuran riemu!

Pallo

Hmmm, liittyen edelliseen tekstiin: mysteerit jatkuvat.
Eilen illalla huomasin, että Takin kuonon vasen puoli oli turvonnut. Viime kesänä oli sattunut vastaava tapaus, tosin silloin Taki sai paniikinomaisen kohtauksen ja meni täysin seoksi. Se alkoi riuhtoa ja veti itseään mattoja pitkin kuono maassa. Myöhemmin siitä sen naama turposi järkyttäväksi palloksi, hyvä että sai henkeä kun kuono oli paisunut. Ja tuntemattomasta syystä, ei löytynyt mitään pistojälkiä tai muuta. Näen vieläkin kauhukuvia tästä, tosin eilinen ei ollut yhtään paha verrattuna siihen.

Eilinen turvotus oli myös yhtä kysymysmerkkiä, ei mitään jälkiä mahdollisesta aiheuttajasta. Ensin ajattelin, että jos Taki olisi vahingossa osunut johonkin niin, että hampaat olisivat osuneet ikeneen. Mutta ei mitään merkkejä siitäkään. Perin kummallista!
En tiedä mikä ihme voisi aiheuttaa moista... Allergia? Yliherkkyys? Vaikea sanoa. :O
Kuvassa Takilla näkyy ehkä just ja just tuo turvotus, en tajunnut ottaa heti kuvaa kun sen huomasin. Oli ohimenevää, mutta silti itseäni jäi häiritsemään mistä tällaisia tulee?

Mysteeri

Woah! Olipahan pelottavan mystinen päivä!

Lähdin tapani mukaan kävelemään hyvissä ajoin juna-asemalle, etten myöhästyisi junasta ja siten tokotreeneistä. Treenipaikalle päästyämme istuin terassin eteen odottamaan treenien alkua. Taki makasi maassa tuolin vieressä.
Pentukurssi alkoi ennen meidän vuoroa, ohjaaja ja kurssilaiset kerääntyivät eteemme ringiksi ja seurasin kuinka ohjaaja selosti päivän teeman ja käskyt muille. Taki edelleen lagasi tuolin vieressä eikä korvaansa lotkauttanut.

Yhtäkkiä se alkoi kiljua kuin pistetty sika! Tuli hiljaista ja kaikki kääntyi katsomaan meitä päin (yllätys yllätys!). Koiratkin jotkut alkoivat vetää Takiin päin katsoakseen mikä sille tuli, Takin edelleen kiljuessa. Jopa ohjaajan koira, jonka avulla ohjaaja havainnollisti uusien käskyjen opetusta karkasi ja tuli Takin luokse katsomaan tilannetta. Minä tietenkin itse olin ihan yhtä kysymysmerkkiä enkä osannut toimia tilanteessa yhtään oikein. Ei siitä sen enempää, Taki lopetti. Kiljunta kesti todella pitkään itseasiassa, se lopetti vasta pyörittyään tuolien alla.

Muut lähtivät treenaamaan mitä ohjaaja äsken oli näyttänyt. Minäkin nousin ja houkuttelin Takin pois tuolien alta treenaamaan.
Ei tämä vielä tähän loppunut, oma vetäjämme oli hiljaa ja pian huikkasi: "onko tuo koira ihan varmasti kunnossa?" Katsahdin vetäjään, hän oli ihan vakavana. Katsahdin Takiin, se makasi maassa eikä liikkunut mihinkään. Houkuttelin sit hieman, se käveli ehkä metrin ja lösähti sitten maahan. Nostin sen sitten syliin katsoakseni onko kaikki ok, Taki oli täysin veltto.

Yksi todella kiltti koulutusohjaaja lähti sitten viemään meitä lähimpään eläinlääkäriin, sillä ei mulla ollut kyytiä. Kuljen treeneihin aina kävellen. Epäilimme nimittäin, että terassin alla on käärmeitä (joka on hyvinkin mahdollista) ja Takia olisi voinut vaikka puraista sellainen. Ainakin äänestä päätellen se olisi voinut pitääkin paikkaansa. Näin viimeksikin kyyn luikertelemassa tienreunassa kävellessäni kentälle päin tokoilemaan.
Ajettiin ensin Lauma-eläinlääkäriin siinä suht lähellä. Sieltä oli ehtinyt eläinlääkäri lähteä juuri 5min sitten, mutta hoitajat katsastivat koiran. Ei näkynyt turvotusta eikä mitään, ainoana silmäänpistävänä huomiona oli, että Takin ikenet ja kieli olivat aika valkoiset. Kehottivat meitä käymään vielä Järvet-eläinlääkärissä tarkistuttamassa varmuudenvuoksi.
Muuten eivät löytäneet mitään ihmeellistä, kiinnittivät vain todella paljon löysiin kintereisiin huomiota. Olivat heti, että "tämä ei liity tähän asiaan varsinaisesti mutta noi polvet näyttää aika hurjalta. Olettehan menossa joskus tutkimaan ne?". Ironista, etteivät Järvet-eläinhoitajat kiinnitä niihin melkeinpä mitään huomiota.
Vaikka tosin ne ovat tosi silmäänpistävät.

Pari kuvaa kintereistä:Ajoimme sitten Järvettiin.
Odoteltiin jokunen tovi, kunnes päästiin eläinlääkärin tutkittavaksi. Ei hänkään löytänyt Takista mitään, väri oli pikkuhiljaa palaamassa suuhun.
Yritin korvata jotenkin koulutusohjaajalle aiheutuvaa kyyditsemistä, mutta hän vain tokaisi että koirat ovat tärkeimpiä, oli sitten oma tai vieraan. Heitti meidät vielä kotiinkin!

Huh huh sanon minä! O: Olen edelleen yhtä suurta kysymysmerkkiä! Treenipaikalla kyllä pyöri todella paljon hyttysiä, mikä häiritsi selvästi Naksua. Ehkä Taki vain ylidramatisoi hyttysenpistosta. Mutta ei se kyllä niin flegmaattiseksi olisi käynyt! Tänään taas koin kauhunhetkiä, herkkämieliselle ihmiselle tällaisetkin ovat jo liikaa! :'D Toivottavasti viikon päästä päästään treenaamaan.